Omaan kotiin, osa 5

Aika kulkee sukkelaan. Ehti jo käväistä talvikin lumineen... Ja on kyllä niin kylmä, että minä en laita vapaaehtoisesti nokkaani ulos. Viikonloppuna saatiin voimamieskuopukseni avulla kannettua miltei kaikki huonekalut ulkovarastosta sisään. Keskipoika rakenteli sähköjä ja esikoinen sai ovikellon taas toimimaan. Poikia ei voi nyt kutsua kylään syömään, vaan töitä tekemään. 

Hankittiin myös uusi kodinkone, keittolevy!!! Tämän olisi tietenkin voinut tehdä jo pari kuukautta sitten, eikä nyt, kun keittiö jo siintää lähitulevaisuudessa, ehkä jopa parin viikon sisään! 

Saarekekin on jo paikoillaan. Taustalla tuleva keittiöseinä. Kaunis oranssi väri on vesieristys, valkoinen on tasoitetapetti, jonka laittaminen jäi kesken kun huomasimme, että obd-levyt ovat niin eri tasossa, että pitää paklata ensin. Selvää edistystä kuitenkin! Vielä vähän tapettia ja maalia, niin saa alkaa asetella keittiökaappeja olohuoneesta keittiöön, juhuu!

Olohuonekin muistuttaa jo hiukan olohuonetta. Ehkä siksi, että sohvan takana mahtuu kävelemään. Väliaikaissohvalle on kerätty kaikki vapaana olevat tyynyt, koska istumamukavuus ei ole ihan huippuluokkaa. 

Sohvaa ei kuitenkaan pääse kiertämään, koska esteenä on tuleva keittiön työtaso... Onpahan ainakin lähellä valmiina heti kun sitä tarvitaan.

Piipahdus Jokelaan

Joskus voi flunssastakin olla hyötyä. Jos siihen lisätään vielä auringon pilkahdus ensimmäistä kertaa moneen päivään, niin tuloksena voi olla kiva käynti entisellä kotikylällä. 

Kun on vettä tullut kaatamalla ties kuinka kauan, ei ole juuri tuntenut houkutusta lähteä palstalle. Siellä kai mädäntyvät porkkanat ja punajuuret maahan... Tänään, kun sitten viimein aurinko paistoi monta tuntia, sain lähdettyä sinne. Unohdin tietenkin kaikki tarvekalut; hanskat, korit, kassit jne, mihin olisi satoa voinut kerätä! Niinpä lompsin märällä ruoholla ja savessa uusissa kumisaappaissa toteamassa, että ehkä joskus toiste.

Flunssan takia on pitänyt ottaa rauhallisesti ja perua kaikki menot, joten oli aikaa pistäytyä Jokelassa Uniikkitehtaassa. Tässä tehtaassa tehdään sisustuksia ja sisustustuotteita osittain kierrättämällä materiaalia ja myydään tyyliin sopivia sisustustuotteita. Tapasin myymälässä Kati Punjun, jonka kanssa oli todella mukava vaihtaa ajatuksia molempien yhteisestä ammatista, remontoinnista, sisustustyyleistä ja muusta aiheeseen sopivasta...

Uniikkitehtaalla on marraskuussa 1-vuotissynttärit ja luvassa on uutta tavaraa jos kohta lähestyvän joulunkin vuoksi. 

Tykkään tällaisesta vähän rouheisemmasta hempeilystä ja käsintehdyistä tai tuunatuista tuotteista.

Kannattaa käydä tutustumassa! Jokelaan pääsee niin kamalan helposti junalla, eikä asemalta tarvitse pitkälle kävellä löytääkseen tämän sisustustehtaan. Samalla matkalla voi poiketa entisen Valintatalon tiloihin Flaksitorille. Uniikkitehtaan aukiolot löytyvät Facebookista ja tehdas on auki myös sopimuksen mukaan. Osoite on Keskustie 9-11, Jokela.

Omaan kotiin, osa 4

Huoh. Kyllähän ne asiat edistyy, mutta hitaasti! Meillä on nyt ollut viikon ajan suihku käytössä. Vuorokauden ajan se oli ainoa vesipiste. 

Kun keittiö, olohuone ja molempien "omat huoneet" on yläkerrassa, niin suihku (ilman hanaa) alakerran pesuhuoneessa ainoana vesipisteenä tekee elämästä vaivalloista, vaikka viimein pääseekin peseytymään omassa kodissa. Noh. Saatiin sitten pesuallaskin (ja se hana!) pesuhuoneeseen, mutta ei sellaisin lisukkein kuin piti. Olin valinnut altaan sen koon, reunan leveyden ja ulkonäön mukaan. Siihen ei sitten löytynytkään kromattua vesilukkoa, vaan muovinen.

Varastohuoneen kautta vedetyt putket varaajalle

Ulos uusi vesiposti, takkahuone

Putkimies nro 2 teki hienoa jälkeä ja saimme lämminvesivaraajan siirrettyä yläkerran keittiöstä alas saunaan.
Pesuallastasoa rakennettiin yömyöhään valmiiksi putkimiehen seuraavan aamun vierailua varten. Ja sellainenhan siitä sitten tuli, nopea kyhäelmä. Mutta, "Näillä mennään"! 

Luultiin myös, että viikonloppuna päästäisiin pesemään uudella koneella pyykkiä. Mutta eipä tietenkään ollut sopivaa liitintä, eikä sellaista löytynyt sunnuntaipäivänä mistään kaupasta. Jälleen kerran kannatti avata oma tarvikevarastolaatikko, yllättäen siellä lymyilikin puuttuva liitin...  

Perjantaina, kun olin itse koko päivän poissa, saimme uuden seinän keittiöön. Koska seinämateriaali on meille aivan uusi (ns. amerikan vaneri), niin olimme ymmällämme, miten se pitäisi käsitellä. 

Myös eteisen ja keittiön väliin saatiin uusi seinänpätkä, mieheni todella hyvä idea! Nyt siihen mahtuu kunnostettava tuoli tai joku muu istuin, jolle ei eteisessä ollut missään tilaa aiemmin. 

Hommaa riittää niin, että on vaikea priorisoida: lauteet ovat lojuneet nurmikolla sateessa ties kuinka kauan odottaen pesemistä. Pesuhuoneeseen pitäisi rakentaa katto, että saataisiin valot sinne. Keittiön seinä pitäisi käsitellä, että uudet keittiökaapit pääsisivät olohuoneesta paikoilleen ja ehkä voisimme laittaa taas ruokaa ja tiskata keittiössä. Nyt pitää astiat kantaa korissa alakerran pesuhuoneeseen tiskattavaksi. 

Kun parketit ja vanhat keittiökaapit oli poistettu, löytyi lattiasta myös vanha vesivahinko... Osa lattiasta pitää siis uusia.

Valaistusta meillä ei siis ole pesuhuoneessa eikä keittiössä (josta syystä kuvatkin ovat mitä ovat...). Mutta varastossa viimein on, niin näkee etsiä kaikkea hukassa olevaa tavaraa...

Eihän tätä jaksaisi, jos ei tietäisi, että joskus tulee valmista ja ehkä juuri (tai ainakin melkein) sellaista kuin haluttiin.